Ostaja oli pannut kiinteistön kaupan purkamista koskevan kanteen vireille yli 4 vuotta sen jälkeen, kun hän oli ollut edellisen kerran myyjiin yhteydessä kiinteistön virheiden vuoksi. Korkein oikeus päätti, että ostaja oli passiivisuutensa vuoksi menettänyt oikeuden vaatia kaupan purkamista jo ennen 10 vuoden kanneajan umpeutumista.
Käräjäoikeus katsoi ensimmäisenä oikeusasteena, ettei asiassa ollut merkitystä sillä seikalla, että kanne on pantu vireille yli neljän vuoden kuluttua virheilmoituksesta, koska A oli noudattanut edellä mainittuja virheestä ilmoittamista ja kanneaikaa koskevia maakaaren säännöksiä. Ostaja ei ollut menettänyt oikeuttaan vaatia kaupan purkamista. Käräjäoikeus kuitenkin hylkäsi vaatimuksen kaupan purkamisesta, koska kiinteistössä ei ole ollut olennaista virhettä. Hovioikeus päätti muutoksenhaussa, että ostaja oli kuitenkin menettänyt oikeuden vaatia kaupan purkamista, koska hän ei ollut pannut kannetta vireille kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän oli vedonnut virheeseen.
KKO päätyi siis, myönnettyään asiassa valitusluvan, samalle kannalle kuin hovioikeus. Ratkaisun perusteluina todetaan, että sopimusrikkomukseen vetoavalta osapuolelta edellytetään yleensä aktiivista toimintaa. Sopimusoikeudellisen sääntelyn tavoitteena on, että vastuusuhteet eivät jää pitkäksi aikaa selvittämättä. Vastuukysymysten selvittämisen lykkääntyminen pitkälle tulevaisuuteen voi mm. vaikeuttaa todistelun esittämistä ja myyjälle saattaa perustellusti syntyä käsitys siitä, ettei vaatimuksia enää esitetä. Erityisen haitallisena voidaan KKO:n mukaan pitää epäselvyyttä siitä, puretaanko kauppa. Myyjälle on omiaan aiheutumaan huomattavaa haittaa, mikäli ostaja yllättäen palaa asiaan vuosien kuluttua panemalla kanteen vireille.
KKO katsoi siten yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden nojalla, että ostaja voi passiivisuutensa perusteella menettää oikeutensa vaatia kaupan purkamista jo ennen maakaaressa säädetyn kannemääräajan umpeutumista. Asiaa arvioitaessa merkitystä on passiivisuuden kestolla sekä sillä, kuinka haitallista passiivisuus on kunkin tapauksen olosuhteissa ollut asian selvittämisen ja myyjän aseman kannalta. Lisäksi merkitystä on sillä, ovatko passiivisuudesta aiheutuvat haitat olleet ostajan ennakoitavissa siten, että hänen voidaan edellyttää ottaneen ne huomioon päättäessään menettelystään asiassa, ja onko ostajan passiivisuudelle ollut hyväksyttäviä syitä.