Puolisoiden yhteisessä käytössä olleen kesämökkikiinteistön kauppakirjan mukaan ostajana oli yksin mies. Puolisot olivat osallistuneet yhdessä kiinteistön hankkimista koskeviin toimiin ja kaupan rahoittamiseen. Vaimo vaati osituksessa, että hänen katsotaan omistavan puolet kiinteistöstä.
Puolisot olivat hyväksyneet kiinteistönkaupan tehtäväksi niin, että ostajana oli yksin mies. He olivat siten kaupantekohetkellä tietoisesti ja tarkoituksellisesti toimineet niin, että mies tuli yksin kiinteistön omistajaksi. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoi, ettei vaimo ollut osoittanut puolisoiden tarkoituksena olleen hankkia kiinteistö yhteiseksi ja miehen toimineen kaupassa vaimon lukuun. Kiinteistö katsottiin yksin miehen omaisuudeksi.
Avioeron jälkeisessä aviovarallisuuden purkamisessa – osituksessa – esitetään suhteellisen usein vaatimus siitä, että tietty yksin toisen puolison nimissä oleva omaisuus on tosiasiassa yhteistä omaisuutta esimerkiksi hankinnan rahoituksen perusteella. Ennakkopäätös osoittaa, ettei tämä ole peruste todeta omaisuus yhteiseksi ja poiketa ns. nimiperiaatteesta, vaan omaisuutta yhteiseksi väittävällä on näyttötaakka puolisoiden yhteisestä yhteisomista koskevasta tarkoituksesta. Merkittävien hankintojen yhteydessä puolisoiden on siten syytä tarkkaan punnita tarkoituksiaan, ja että omistusoikeudet mielellään kirjataan myös niiden tarkoitusten mukaiseksi.